Tammisunnuntaina 2007

Kirjoittelin näin liki kolme vuotta sitten

Päälahtarin, eli marsalkka Mannerheimin verisen uran päättymisestä tuli tänään kuluneeksi 56 vuotta.
Ukko on ollut paaden alla jo yli puoli vuosisataa ja hänestä jaksetaan meuhkata vieläkin.

Miksi näin?
Hänen luokkasodassa ja sen jälkeen tekemät rikokset eivät nimittäin vanhene koskaan. Niistä pitääkin puhua ja pitää meteliä.
Ja loppukoon tämä meteli siinä kohtaa kun suomen historiasta on paljastettu viimeisinkin mannerheimin valkoisella tahrattu sivu. Työtä siis vielä on.
Merkittävin tavoite edellisen ohella ja siihen kiinteästi liittyen on vapaussodan myytin neutraloiminen. Vapaussota on aivan samaa satuilua kuin on hehkutus jostakin kesän 1944 torjuntavoitosta. No, ei siitä nyt enempää.

Ei ollut mitään vapaussotaa. Vai voidaanko sanaa vapaussota käyttää tapahtumaketjusta, jossa ammuttiin ja tapettiin nälkään tuhansittain oman maan kansalaisia ja luovutettiin maa ja tuore valtio keisarin saksan alusmaaksi?
Kuinkahan vapaaksi suomi tunsi olonsa oikeasti kun oli koukkunokkien laittamat länget kaulassa?

Vasta saksan keisarikunnan romahdettua ja saksalaisten miehittäjien poistuessa maasta joulukuussa 1918 voidaan puhua jotakin itsenäisestä suomesta.

Parasta:) lukemista näin tammisunnuntain muistoksi tarjoaa tämä sivu.

Lukija huomatkoon, että em. sivut on tehty vakavassa mielessä vaikka ei ensilukemalta siltä vaikuta.
Sivujen sanoma saavuttaisi paremmin kohdeyleisönsä jos sivut muutettaisiin sarjakuvamuotoon.

Vapaussota terminä on siis vähintään harhaanjohtava.
Sitä ovat varsin menestyksekkäästi käyttäneet edukseen ne tahot, jotka sen lanseerasivatkin.
On kaiken maailman Vapaussotasäätiötä ymv. sumuverhoa.
Sumuverhot ovat vihdoinkin haihtumaan päin sillä nykyisen historian tutkimuksen mukaan mikään tosiasia ei näytä puhuvan kyseisen termin puolesta.
Heillä, jotka luulevat puhuvansa totuutta asiassa, on edelleen tämä sumuverho ympärillään. Taianomainen, ihana ja kaiken valkoiseksi pesevä sumuverho eli valkopropagandan riemuvoitto.

Tässä mätäojassa on perkaamista

Merkittävimpiä Lahtarin valkoisella töhrittyjä tapahtumia Suomen historiasta.

Myytti "vapaussodasta" on laitettava uuteen kuosiin. Sitä paskaa on jauhettu jo liian kauan valitettavan täysille katsomoille. Oikeat nimet vuoden 1918 tapahtumille ovat ainakin luokkasota, kansanmurha, sisällissota. Vapaussota ei siis koskaan. Ja oikeat nimet näille kansanmurhaajille olivat ja edelleen ovat Mannerheim, ranta- ja riikinruottalaiset.

Helsingin "suur"pommitukset. Tarkoitushakuisesti väärennettyä historiaa puhutaan totuutena ja hyvin toimii.

Erillissota, kusipäisten AKS-piirien, rantahurrien ja muiden natsimyötäilijöiden kiusallisen hyvin menestynyt bluffi. Jopa noskelainen presidenttimme on mukana samassa veneessä.

Torjuntavoitto 1944. Hienointa puucee-proosaa halki vuosikymmenten. Ja voi vee, siihen uskotaan. Saatana.

Ja häivähdys nykyaikaa:

Natointoilijat hevon helvettiin päättävistä elimistä. IKL:n Kalstalaiset jälkipolvet älköön tehkö samoja virheitä kuin kusipäiset edeltäjänsä. Kansa päättäköön Natosta, ei limaiset omaan pesään kusevat rantahurrit tai saksalaisten palkkarengit kykypuolueesta.

Keskustasta ei yleensä ole hyvää sanottavaa, mutta tässä Natoasiassa heillä on ns. tervettä maalaisjärkeä.


Jaa, ettäkö mikä vielä vituttaa?
No ainakin se että Suomi24 / historia palstan ylläpitäjän poistaa postauksiani ainakin silloin kun tuon esille rantahurrien, iikollien tai muiden natsimielisten isänmaanpettureiden tekemiä roistontemppuja.
Valitettavasti onkin todettava että em. tahot pitävät edelleen jöötä estämällä asiallisen keskustelun ja pyrkivät kätkemään verisen menneisyytensä valkeilla käärinliinoilla.


Bluffi nimeltä erillissota

Mainittu bluffi näkyy olevan vielä voimissaan joskin yleisen tietoisuuden lisääntyessä sen suosio on laskemaan päin. Uskottavahan se ei ole koskaan ollut.

Jos Suomi kävi erillisotaa, on pystyttävä vastaamaan miten sopii erillissodan luonteeseen,

-että kotimaisiin aluksiin ja lentokoneisiin maalattiin saksalaisen esikuvan mukainen itärintamatunnus?

-että Leningradin seudulle suuntautunut pommituslento tapahtui suomalaisen upseerin opastuksella?
"Barbarossa-suunnitelman ensimmäisiä hyökkäystoimia, Leningradin satamaväylien miinoitus, suoritettiin varhain aamulla 22.6.1941 Suomen ilmatilan kautta. Saksalainen lento-osasto KGr 806 oli lähtenyt Itä-Preussin Prowehrenista. Ju-88 -johtokoneen tähystäjänä oli suomalainen kapteeni Pauli Ervi. Kello 3.45 suoritetun miinoituksen jälkeen koneet laskeutuivat saksalaisten käyttöön luovutetulle Utin kentälle." (Jatkosodan Pikkujättiläinen s. 863) )

-että liki puolet maarintaman pituudesta oli saksalaisten joukkojen vastuulla?

-että suomalaisia joukkoja oli alistettu saksalaisille?

-että saksan laivasto tukeutui suomen rannikkoon jo hyvissä ajoin (14.6) ennen hyökkäystä itään ja suoritti mm.neuvostoliiton aluevesien miinoitusta ennen 22.6?

-että oli sovittu saksalaisten kanssa, että Suomi hyökkää silloin kun saksalainen armeijaryhmä Nord saavuttaa Pihkovan tasan?
(Pihkovan tasa saavutettiin 8-9.7.1941 ja Karjalan armeija nosti kytkintä 10.7.)

-että Suomen armeija oli rymitetty hyökkäysryhmitykseen?
("Vuosikymmeniä kuvattiin puolustusvoimien toimia jatkosodan alkuvaiheessa jotenkin niin, että puolustustaisteluun vakaasti ryhmittynyt kenttäarmeija - senjälkeen kun neuvostoilmavoimat ensin olivat 25. kesäkuuta hyökänneet - siirtyi pari viikkoa myöhemmin hyökkäykseen ja toteutti menestyksellisiä sotatoimia luovutetun alueen takaisinvaltaamiseksi.
Kovin pontevasti ei julkisuudessa pohdittu, kuinka on mahdollista parissa viikossa vaihtaa taistelulajia, vieläpä onnistuneesti.
Ammattisotilaille lienee ollut selvää, että pelkästään jonkin 10 000 miehen sotaharjoituksen suunnittelu vaatii kuukausien työn huoltojärjestelyineen päivineen.
Ehkäpä 500 000 miehen "sotaharjoituksen" katsottiin talvisodan kokemuksella sujuneen ripeämmin.
Vuosikymmeniä on myös esitetty Ylipäällikön tehneen Savonlinnan ja Pieksämäen välimailla Huutokosken asemalla 27.6.1941 päätöksen hyökkäyksestä ja että ratkaiseva käsky annettiin jo kolme päivää myöhemmin, rutiinilla.
On tietenkin vastapuolen kannalta epämiellyttävää, mikäli vihollinen kykenee polkaisemaan käyntiin suuroperaation vain parin pohdinnan perusteella.

Tosiasia on kuitenkin, että jollei operatiivisia valmisteluja olisi tehty ennakkoon, suomalaiset olisivat kyenneet aloittamaan järjelliset hyökkäystoimet aikaisintaan syksyllä 1941.
Ylitettävänä oli sentään uusi raja ja sen takana hyökkäysoperaation kannalta upouusi maa.
Perusteet kesähyökkäyksen onnistumiselle löytyvätkin laskettaessa aikaa kesäkuun 1941 lopusta taaksepäin."
Sotilasaikakauslehti 8/1991. Päätoimittaja Harri Heinilän artikkeli Pelin henki (s. 531-535)

Samasta asiasta Erkki Nordberg kirjassaan Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
Sivulla 202: "Suomen operatiivinen puolustussuunnitelma muutettiin hyökkäyssuunnitelmaksi keskityskuljetusten aikana. Se ei anna sotilaallisesta suunnittelusta ja päätöksenteosta kovin pitkäjänteistä eikä hyvää kuvaa. Kyseessä oli kuitenkin strateginen harhautus, joten hyökkäyssuunnitelma on ollut valmiina kassakaapissa." )

Lisäksi Wikipedia, vaikka ei olekaan kovin luotettava lähde, tuo asian esiin samassa valossa. Kas näin:
"Suomen puolustusvoimien tehtävä oli alusta asti hyökkäyksellinen. Tavoitteina oli vallata talvisodassa menetetyt alueet ja suuri osa Itä-Karjalasta eräänlaisena hyvityksenä. [7] Suomalaiset valloittivat kesän aikana Laatokan-Karjalan ja Karjalankannaksen. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosodan_hy%C3%B6kk%C3%A4ysvaihe